"I'm a ninja!"

//xD Itchy tänne Scarahilla.//


Puh, puh, puuh! Takana oli vain uskomattoman rankkoja päiviä, eikä Kakurella ollut näin suurta nälkää näkynyt sitten.. aikoihin. Ravintoa ei ollut pahemmin löytynyt, ainakaan kunnolla, kun uros oli muutenkin saanut kiinni vain pieniä, hyvin pieniä eläimiä. Alkoi olla turhan uupunut, poikaparka, ja huonotuurinenkin, sillä mitään näläntaltuttavan suurta riistaa ei ollut silmiin osunut. Ihan kummallinen maailma, kun ei edes syödäkseen saanut.
Nuorukainen huokaisi hiljaa. Sentään sää oli arolla mukava, leuto ja aurinkoinenkin. Päivä oli kirkkaimmillaan, ja voisi sanoa olevan jopa lämmintä. Se tuntui mukavalta pakkasesta kärsineen koiran turkkia vasten, auringonvalo siis, ja uros antoi pienen hymyn nousta kasvoilleen. Ehkä tämä tästä vielä kääntyisi paremmaksi, pakko olisi..
Puoliverinen huskymalamuutti pysähtyi ja loi katseensa alas. Hän oli päässyt mantereen reunalle aloitettuaan matkansa niinkin keskeltä sitä kuin Sh'Adhelin laavakentältä. Edessä aukesi nyt syvä jyrkänne, jonka pohjalla kohiseva ja raivoisa meri hakkasi siellä täällä olevia teräviä kivenmurikoita. Nuorukainen nielaisi hiljaa: jos alas putoaisi, voisi sanoa hyvästit henkiparalleen. Hän peruutti muutaman askeleen ja nosti katseensa horisonttiin. Näkyi pelkkää sinistä, sekä taivasta että merta. Muutamia pilviäkin.
Kuului suuren pedon karjuntaa, joka herätti puolikogan ajatuksistaan. Kakure tähyili ympärilleen ja hoksasi pian äänen aiheuttajan. Se oli kookas ja harmaa, pitkäturkkinen, sillä oli jääkarhun vankka rakenne ja voimakkaat käpälät terävine kynsineen, mutta jokin siitä teki myös hyvin hyeenakoiramaisen - lienikö syy matalassa alaselässä ja hyeenamaisissa kasvonpiirteissä. Hampaat rehottivat kuin huulia ei olisi ollutkaan ja silmät olivat pienet. Kummallinen otus, Kakure ajatteli hieman ahdistuneenakin, sillä tuo otus näytti ja kuulosti erittäin nälkäiseltä. Ja se sekä haistoi että tuli huomanneeksi nuoren pörröpään.
Kaltaisekseen eläimeksi peto oli sangen nopea, ja se rymisteli jo täyttä vauhtia koiraa kohti. Ninjakoira ensin mietti, että olisi paennut, mutta jokin hänet sai muuttamaan suunnitelmiaan: hän halusi kaataa tämän pedon. Ehkä se oli sitä, että hänen nälkänsä oli aivan liian kova. Tottahan tuon karjun kylkiluut hieman rehottivat, mutta se oli niin suuri, että Kakure varmasti saisi vatsansa täyteen.. ja ylikin varmasti jäisi.. jos hän siis selviäisi tästä hengissä niin, että saisi tuonkin tapettua. Eipä nuorukaista ainakaan pelottanut nyt, verenhimo taisi olla liian huipussaan, taistelu tästä totta tosiaan syntyisi.
"Sinuun verrattuna olen pieni, mutta sitäkin sisukkaampi - ninja!" Kakure huusi jokseenkin dramaattisesti, koska häntä huvitti ja koska hän ehti, olihan eläin vielä suhteellisen kaukana. Perään hän haukahti kumeasti, ja viimein koira lähti juoksemaan karhunkokoista olentoa vastaan. Ketteräksi muuttuneena, kesken matkan hän loikkasi ja suuntasi hyeenakarhun päätä kohti, ja oliohan pysähtyi sopivasti. Se tosin huitaisi Kakurea kuonollaan, ja pitkät hampaat lahjoittivat muutamia haavoja toiselle puolelle nuorukaisen kaulaa. Uros mätkähti maahan, mutta ei antanut itsensä lamaantua, ja samassa hän jo oli pystyssä ja syöksyi iskemään hampaansa pedon nahkaan kiinni. Hampaat eivät kuitenkaan päässeet tuuhean turkin ja paksun nahan lävitse, ja ninjakoira joutui kovasti miettimään, miten tästäkin sitten selviäisi.. sillä perääntyä hän ei aikoisi.

Vain jonkin matkan päässä Kakuresta, mantereen reunalle saapui pian toinenkin koira. Nähdessään mantereen rantaviivan, Scarahi ilahtui ensin todella. Ehkäpä hän nyt saisi käsityksen siitä missä päin planeettaa tämä paikka oikein oli. Ilo, muuttui kuitenkin varsin pian hämmästyneeksi ilmeeksi, kogan käveltyä lähemmäksi reunaa ja nähdessään hurjan pudotuksen, joka päättyi alhaalla olevaan mereen ja sen alta pilkistäviin kallioihin. Tämänkö takia hän oli itsepäisesti jatkanut vaeltamistaan eteenpäin? Havaitakseen olevansa loukussa meren keskellä, ylisuurella saarella jolla oli tuskin lainkaan elämää? Kiroten itsekseen, Scarahi istui maahan, miettien mitä tehdä seuraavaksi. Ainoat joita hän oli tavannut koko sinä aikana jonka oli tällä mantereella ollut, olivat ihminen ratsunsa kanssa ja outo kettua muistuttava olento joka oli esitellyt itsensä Rokuoksi. Ei todellakaan hyvin mennyt jos he olivat hänen lisäkseen ainoat täällä. Miten hän nyt oikein jatkaisi tästä eteenpäin, tultuaan näin kauas? Ehkäpä hänen olisi viisainta seurata rantaviivaa, jos tätä nyt saattoi rannaksi sanoa ja katsoa löytyisikö jostain päin saaria tai näkyisikö missään vilahdustakaan muista mantereista. Eihän tämä voinut olla ainoa manner tällä planeetalla, eihän?

Jostain kauempaa kuului äkkiä kovaa karjuntaa, joka sai kogan heräämään ajatuksistaan ja kääntämään katseensa äänen suuntaan. Mikä tuo oli ollut? Taas jokin uusi ja outo eläin? Jos Scarahilta kysyttiin, niin uusia ja outoja eläimiä oli tullut vastaan jo ihan liikaakin. Hetken koga vielä istui paikoillaan, kuunnellen kuuluisiko ääni uudestaan ja pian hän kuulikin jotakin. Tällä kertaa ei kuitenkaan kuulunut karjaisua vaan haukahdus. Haukahdus, joka kuulosti todella paljon toiselta koiraeläimeltä. Niin tyyneltä ja tunteettomalta kuin koga ulospäin saattoikin vaikuttaa, nyt sen sydän sykähti iloisesti. Jos oli pienikin mahdollisuus törmätä toiseen koiraan tai edes suteen, hän kyllä tarttuisi tilaisuuteen. Enempää harkitsematta, Scarahi lähtikin siis juoksemaan suuntaan, josta äänet olivat tulleet ja aikansa juostuaan koga saikin näkyviinsä kaksi hahmoa. Toinen oli taas jokin uusi otus, kuten naaras oli aiemmasta karjumisesta epäillytkin ja etsittyään hetken katseellaan hän saikin silmiinsä jonkun… Jonkun, joka selvästi oli koiraeläin tai ainakin muistutti koiraa. Vielä Scarahi ei kuitenkaan erottanut tarkempia yksityiskohtia, mutta siitäkin huolimatta ninja kuitenkin tajusi tilanteen. Kuka tuo toinen koira olikin, tämä näytti tarvitsevan apua tuon pedon kanssa. Tänne asti, Scarahi pystyi haistamaan veren hajun, vaikka hän ei kyllä ollut varma oliko veri peräisin toisesta koirasta vaiko tuosta oudosta pedosta.
Mietittyään vain muutaman sekunnin asiaa, koga päätti mennä avuksi ja hetkeä myöhemmin se olikin jo kadonnut näkyvistä. Pian Scarahi sitten ilmestyi taas näkyviin hyeenaotuksen viereen, mistä se hyökkäsi kohti olennon kaulaa.

Kakure yritti edes hipaista pedon nahkaa hampaillaan, mutta karva oli aivan liian paksua siihen tarkoitukseen. Jos olisi ollut samanlaiset hampaat tai kynnet kuin tuolla hirviöllä, niin johan olisi vahinkoa päästy aiheuttamaan, mutta kun ei niin ei. Tavallisen koirat hampaat olivat turhan lyhyet tätä eläintä vastaan. Vaikka ninja kuinka koetti purra leukansa yhteen, suuhun jäi pelkkää karvaa. Mahdotonta, Kakure turhautuneena ajatteli siltikään luovuttamatta, ja hän murisi varsin ärtyneenä. Rinnassa alkoi hakata kovempaa, jännitti.
Hyeenakarhu karjahti jälleen. Se käänsi päätään äkäisesti puolikogan suuntaan ja yritti yltää tähän hampaillaan. Haukkaili siis ilmaa, ja joka kerralla se pääsi lähemmäs sen turkkia jäystävää nuorukaista. Vain muutama haukkaus enää ja se olisi saanut otteen uroksesta, mikäli Kakure siis ei olisi hoksannut irrottautua, mutta kumpaakaan näistä ei ehtinyt tapahtua, kun toinen koiraeläin pureutui sen kaulaan kiinni. Peto murahti yllättyneesti, kasvoillaan jopa närkästynyt ilme, mutta sitten se lipaisi huuliaan sahalaitaisten hampaidensa välistä. 'Hah, lisää ruokaa, tämäpä hyvä', saattoi kuvitella sen ajattelevan.
Kakure hämmästyi, kun peto yhtäkkiä jätti hänet rauhaan. Uros haistoi kyllä, ettei tässä enää ollut vain hän ja tämä kummallinen eläin. Paikalla oli pakko olla joku muukin. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään paksun turkin seasta, ja puremaote oli pakko irrottaa. Nuorukainen pääsi juuri sopivasti näkemään, kuinka hyeenakarhu venytti kitaansa pahaenteisen aukinaiseen asentoon jonkin toisen, jokseenkin tutunsävyisen koiran yläpuolella.
"Varo!" puolikoga kailotti äkkiä kovaan ääneen. Kuka ikinä tuo toinen paikalle ilmaantunut olikaan, jos tuon kanssa edes pystyisi kommunikoimaan, ei olisi silti mukava nähdä toisen kuolevan heti kättelyssä. Auttamassa tuo vaikutti selkeästi olevan. Ei kukaan täysijärkinen tällaista saalista yrittäisi varastaa.. kaiketi..


//Puolestani voit myös ohjailla sitä elikkoa. :3//

Scarahi puristi leukansa yhteen tarkoituksenaan antaa hampaidensa pureutua otuksen nahkaan, mutta hämmästyksekseen hampaat kohtasivatkin vain paksun turkin, joka esti häntä pääsemästä käsiksi olennon lihaan. Tämän takia tuon toisen hyökkäysyrityksillä ei siis näyttänyt olevan mitään vaikutusta. Todettuaan puremisyrityksen turhaksi, Scarahi hyppäsi kauemmas, välttäen juuri ajoissa jäämästä hyeenan leukojen väliin.
Kogan hypättyä etäämmäs, peto tuntui hetkeksi hämmentyvän, kun yllättäen sen kimpussa olikin kaksi koiraa ja hämmennyksensä vuoksi peto pysyi nyt hetken paikoillaan, aivan kuin miettien mihin suuntaan hyökätä. Scarahikin käytti tilaisuuden hyväkseen ja mietti nyt ankarasti, miten tuo turkki saataisiin pois tieltä. Paksu karva näytti olevan ohuempaa pedon vatsan kohdalla, joten ehkä he voisivat kaataa otuksen ja hyökätä tuohon heikkoon kohtaan? Kaataminen vaatisi kuitenkin paljon työtä. Toinen vaihtoehto olisi, että he repisivät jostain kohdin karvaa pois, jotta pääsisivät käsiksi pedon nahkaan, mutta tuskinpa olisi kovin helppoa sekään. Luultavasti se oli vain työläämpää kuin kaataminen.
"Kaadetaan se!" Scarahi ehti huutaa Kakuren suuntaan, ennen kuin joutui hyppäämään sivuun pedon hyökätessä häntä kohti. Hän ei voinut kuin toivoa, että toinen tosiaan oli samaa lajia kuin hän ja ymmärtäisi mitä hän sanoi. Onnistuneen väistön jälkeen, Scarahi hyökkäsi kohti hyeenan toista etukäpälää, saadakseen olennon tasapainon horjumaan.

Nuorukainen teki pieniä näykkäyshyökkäyksiä hyeenakarhun kylkeen ja samalla repi tämän turkkia hieman, mutta peto vähät näytti välittävän. Kakure yritti tällä tavoin saada olennon huomion itseensä sen sijaan, että tuo ahdistelisi toista koireläintä, mutta huonolla menestyksellä. Huomiota ei vaan herunut. "Olenpa taas suosittu tänään, pah.." nuorukainen ajattelikin ja nosti huvittuneen virneen kasvoilleen, vaikka tilanne ei paras mahdollinen pienelle pelleilylle ollutkaan. Minkäs sille mahtoi, hän oli nälkäinen eikä siksi ajatellut ihan järkevästi. Tai siis, poika olisi kyennyt ajattelemaan fiksumminkin.
Yhtäkkiä huutoa sitten kuului toisen koiran suunnasta, ja toki Kakure ehdotuksen ymmärsi - tosin tilanne ei sallinut hänen hoksaavan, että totta tosiaan, tässä tehtiin yhteistyötä mahdollisen lajikumppanin kanssa. Kiirettä tosiaan pukkasi ja sen sellaista.
"Selvä pyy!" uros silti vastasi ja pinkaisi juoksuun. Elukka ei edelleenkään huomioinut pehkopäistä koiraa, joka sentään tuoksui jonkin verran vereltä, elikkä nyt oli hyvä tilaisuus miettiä. Juoksenteli siinä hyeenan ympärillä ja katseli, kuinka toinen koira iski hampaansa karhun jalkaan kiinni. Tässä ehti huomata muutaman faktan saadusta apurista, vaikkei olisi ehkä kannattanut, mutta silti: hyvin paljon toinen näytti lajitoverilta, juuri koiralta, naaras näytti olevan kyseessä. Kyllä tuo varmasti koira olisi, siltä haisi. Jotenkin tutulta.. Vaikutti muutenkin todella tutulta. Se oli tuo ulkonäkö. Hmm.
Pedon tasapaino ei suostunut horjumaan, ja se oli jo nostamassa toista etukäpäläänsä iskeäkseen kyntensä kiinni naaraskoiraan. Tällöin Kakure viimein havahtui ja loikkasi aivan yhtäkkiä, kesken juoksun ja ollessaan pedon etupuolella, tuon kuonoon kiinni, sangen karhukoiramaisesti - oletettavasti Nadalta opittu tapa. Naamassa karva oli lyhyttä eikä nahkakaan ollut kallon päällä teräksisen paksua. Vihdoin saatiin vuodatettua jonkin muunkin verta kuin Kakuren, tosin ei paljoa, mutta vähän silti. Ja siitähän nuorukainen tuli tyytyväiseksi, kun haistoi parit verinorot. Oli vastassa tosiaan ihan kuolevainen otus. Myös naaraaseen kohdistunut iskunalku pysähtyi kuin seinään - ja vihamieliset silmät tuijottivat viimein puolikogaa.

Saatuaan hyvän otteen pedon jalasta, Scarahi vilkaisi nopeasti silmäkulmastaan Kakuren suuntaan. Samalla vilkaisulla koga tajusi myös pedon valmistautumaan iskemään häntä vapaana olevalla tassullaan kun taas toinen koira, kuka sitten olikin, hyökkäsi parhaillaan kohti pedon kuonoa. Pian Scarahin korviin kantautuikin pedon suuta purkautuva ärtynyt murahdus ja häntä lähestynyt iskukin pysähtyi hyeenapedon kiinnittäessä huomionsa nyt kuonossaan roikkuvaan koiraan.
Luottaen siihen, että Kakure ei yrittäisi leikkiä sankaria, vaan irrottaisi otteensa jos se olisi tarpeen, Scarahi tiukensi otettaan hyeenakarhun jalasta ja hyppäsi sitten kaikin voimin ylöspäin, aivan kuin olisi yrittänyt hypätä korkean puun oksille.
Hetken naaras ehti luulla, ettei tällä ollut mitään vaikutusta, mutta pian Kakureen keskittynyt peto tajusi kuitenkin ettei enää seisonut tukevasti neljällä jalalla. Pian toinen etujalka pettikin sitten alta, hyeenakarhun menetettyä tasapainonsa ja peto kaatui raivosta karjaisten rähmälleen maahan. Kuollut se ei kuitenkaan vielä ollut, joten tämä hieman pidemmäksi venynyt taistelu tulisi jatkumaan vielä jonkin aikaa.
Onnistuttuaan tasapainon horjuttamisessa, Scarahi päästi irti hyeenan jalasta ja laskeutui sitten jaloilleen jonkin matkan päähän. Kauan naaras ei kuitenkaan aikaansa tuhlannut vaan hyökkäsi lähes saman tien uudestaan, tällä kertaa kohti saaliin kurkkua. Samalla koga etsi katseellaan Kakurea, nähdäkseen missä kunnossa toinen oli. Toivoa sopi, ettei lajitoverille ollut käynyt mitenkään äskeisen kaatumisen yhteydessä. Itsestään Scarahi ei niinkään ollut huolissaan. Kogan kehoa koristavista muutamista arvista saattoi jo päätellä, että tämä ei ollut taisteluita vältellyt eikä nyt tämä yksi hankala peto häntä pysäyttäisi.