Shiyuri Higa

Nimi: Shiyuri Higa
Ikä: 23 vuotta
Sukupuoli: nainen
Laji: ihminen
Perhe: lemmikkisusi Kiichi

Ulkonäkö: http://apinapiraatti.deviantart.com/art/shiyuri-78895225
Kuvalle kunniaa, kun Vincent sen suostui värkkäämään. Avatkaa se siis heti ja katsokaa sitä. Nyt. Joten, Shiyuri on aasialainen tahi aasialaistyyppinen nainen, tosin pituutta löytyy niinkin paljon kuin 170 sentin verran. Tätä keskimmäisenä oleva kokovertailu merkkaakin: siinä on naikkonen itse ja pari Vincentin omaa hahmoa. Iho ei ole mitenkään kummallisen väristä, ehkä hiukan kalpeaa, ja silmät ovat tummat, samoin hiukset, jotka ovat usein edestä auki ja takaa jotenkin kiinni. Normaalisti päältä löytyvät nuo japanilaistyyliset työvaatteet, paita ja housut, joiden hihat ja lahkeet voi sitoa ylös, jotta ne eivät olisi tiellä. Paita on valkea, housut siniharmaat, nauhat siniset ja getasandaalit.. no, getasandaalit. Paitansa alla nainen käyttää vain sideharsoa, joka toimii hyvänä vaihtoehtona rintaliiveille. Tässä lienee kaikki tarpeellinen, juu, joten.. katsokaa kuvaa. Edelleen.

Luonne: Lapsena naisesta oli yritetty muovata kunnon ninjaa, ja tunteiden näyttämisestä oli usein toruttu. Hän oppi silloin hiljaiseksi ja harkitsevaksi. Myöhemmin osaksi liitettiin naisellisuutta, ja toisissa opinnoissaan neito oppi vaikenevaksi, sanansa tarkasti valitsevaksi. Kukaan ei opettanut häntä puhumaan itsestään, eikä Shiyuri siis vieläkään kerro itsestään mitään. Eri asia saattaa olla, jos joku jotakin kysyy, sitä ei tiedä. Oma-aloitteisesti hän tosiaan ei itsestään puhu. Neito ei myöskään mene puhumaan vieraille tuosta vaan, ja hän vaikuttaa ajoittain jopa aralta ja ujolta, vaikkei asia täysin niin olekaan. Kohtelias hän pyrkii olemaan niin usein kuin suinkin on mahdollista. Kaikesta huolimatta Shiyuri on viime vuosina alkanut vapautua näistä opituista piirteistään, rajoistaan ja muoteistaan, kiitos Kiichin, joka melkeinpä on pakottanut emäntänsä leikkimään kanssaan. Leikkiminen lemmikin kanssa johtaa usein hymyyn ja nauruun, ja siksi neito on oppinut myös nauttimaan elämästään. Esimerkiksi viisi vuotta sitten hän oli uskomattoman sulkeutunut, mutta nyt sekin on alkanut hellittää. Kiichi on muuttanut Shiyurin silminnähden aidon iloiseksi - tai ainakin iloisemmaksi.

Menneisyys: Kun Shiyuri syntyi yhteen Kirigakuren ninjaintoilevista perheistä, sää oli perinteisen sumuinen ja sateinen. Voisi sanoa, että pariskunta, jonka molemmat osapuolet olivat ninjoja, hieman pettyivät saadessaan tyttären, mutta kyllä tyttökin toki kelpasi. Eihän sukupuoli sitä voinut määritellä, kuinka taidokas lapsesta vanhempana tulisi, sillä olihan tunnettuja naissotureitakin olemassa. Poikaa toivoneet olivat silti hieman epävarmoja, ja siksi tyttöä alettiin opettaa ninjojen tavoille jo pienestä pitäen. Lapsuus siis tuhottiin Shiyurilta joiltakin osin, kun hän olisi mieluummin vain leikkinyt ystäviensä kanssa kuin harjoitellut erilaisia kikkoja ja temppuja, mutta minkäs sille mahtoi, kun vanhempien sana oli laki. Niin nuo tuppaantuivat toitottamaan.
12-vuotiaana tyttö sai tarpeekseen kaikesta, etenkin vanhemmistaan ja näiden ninjapuheista. Koska äiti ja isä aina korostivat koulutusta ja puhuivat siitä, kuinka tyttärestä vielä tulisi mahtava ja tunnettu, Shiyuri ei enää kestänyt sitä. Hän keräsi tärkeimmät kamppeensa ja karkasi jälkiä jättämättä - tosin kirjoitti hän vanhemmilleen kirjeen, jossa luki muun muassa niin, etteivät nuo saisi tulla hänen peräänsä. Tyttö halusi tehdä itse omat valintansa ja päätöksensä, ja tällä hän sitä yritti osoittaa. Ihan hyvin onnistuikin, sillä kirigakurelaiset eivät ainakaan löytäneet häntä enää. Shiyuri katosi kuin ei olisi koskaan olemassa ollutkaan.
Seuraava vuosi oli lapselle hyvin vaikea. Hän ei saanut ruokaa helposti mistään, eikä niin nuori henkilö oikein rahaakaan kyennyt kunnolla tienaamaan, kun yksin matkassa oli. Mukaan otettujen varojen loputtua tyttö joutui siis tukeutumaan äärimmäisiin keinoihin, kuten varastamiseen ja valehteluun ja kerjäämiseen ja muuhun vastaavaan, vaikka se hyvin alentavaa olikin. Neiti ei tehnyt sitä mielellään, ei milloinkaan, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Karkaaminen oli ollut naiivia, mutta kotiinpaluu ei ollut vaihtoehto. Vielä vähemmän hän halusi menettää "vapaan" elämänsä, hän ei halunnut joutua alistumaan vanhempiensa tahtoon - enää.
Ties vaikka Shiyuri olisi kuollut nälkään, jos häntä ei 13-vuotiaana olisi otettu kadulta talteen erääseen okiyaan. Siellä hänet hoidettiin kuntoon, ja heti ensimmäisenä entisestä ninjaoppilaasta kitkettiin poikatyttömäisyys pois. Eihän sellainen vaan sopinut hienoon okiyaan. Shiyuri huomasi nopeasti ihailevansa geishoja ja noiden koreita, upeita pukuja, eikä aikaakaan kun hänet laitettiin opiskelemaan geishaksi. Tästä neito nautti enemmän kuin entisestä elämästään, ja kiinnostus pysyi vuosia. Maikonakin. 17-vuotiaana kuitenkin, kun tämän oppilaan mizuagen aika tuli, neito järkyttyi tavasta niin pahasti, että päätti jälleen karata. Mikä kummallisinta, hän karkasi vasta sen jälkeen, ei ennen. Kertyneiden velkojensa vuoksi Shiyuri ei ottanut paljon rahaa mukaansa - vain välttämättömän summan. Ja yhden kimonon, muistoksi, mikä oli jo suurempi varkaus.
Maisemat vaihtuivat taas, mutta tällä kertaa nuori nainen oli jo tarpeeksi vanha hankkiakseen elantonsa rehellisesti. Hän muutti niin halpaan asuntoon kuin onnistui saamaan, sen kunnolla ei ollut niinkään väliä. Shiyuri ryhtyi siivoojaksi, tosin vaatteet hänen oli alussa lainattava muualta siihen hommaan. Hän säästi rahat, jotka jäivät jäljelle vuokrasta ja ruoasta, ja niillä hän hankki lopulta omat työvaatteensa ja toki muutakin tavaraa. Elämä oli raskasta ja hankalaa taas, kyllä, mutta se ei ollut koskaan ennen ollut näin omaa, siispä neito oli tyytyväinen.
Kun Shiyuri oli 18, jotakin erikoista tapahtui: hän löysi yksinäisen sudenpennun. Tietenkin neito katseli ympärilleen, josko pennun emo olisi ollut lähettyvillä, mutta muita eläimiä ei näkynyt. Huolestunut nainen teki kuten jokainen hänenlaisensa olisi tehnyt, nimittäin nosti pennun syliinsä ja alkoi pitää siitä huolta. Niin nuoresta yksilöstä vielä saikin kesyn helposti, ja Shiyuri risti otuksen Kiichiksi. Nainen piristyi silmissä saatuaan itselleen lojaalin lemmikin ja täten ystävän, vaikka kaikki eivät välttämättä katsoneetkaan sutta kamalan hyväksyvästi, mutta neito ei antanut sellaisille huomiotaan.
Hukka kasvoi yllättävän suurikokoiseksi seuraavina vuosina, mutta ei se nuorta naista haitannut, eihän hän itsekään mikään pätkä ollut. Muutoin elämä sitten olikin aika itseään toistavaa, kun Shiyuri kävi töissä, kaupassa, ulkoilutti lemmikkiään ja vain eli normaalia elämää. Tätä kesti siihen asti, että neito oli 23 ja Kiichi 5. Olihan tuokin päivä normaali aina siihen hetkeen asti, jona nainen pääsi kotiin ja istuutui tapansa mukaan lattialle, kun lemmikki tuli häntä tervehtimään. Oveen nojatessaan, hukkaa halatessaan Shiyuri ikään kuin unohti ulkomaailman, ja jo hetkeä myöhemmin kaksikko tunsi kaiken ympäriltä muuttuvan joksikin aivan muuksi. Mitä oli tapahtunut, miksi oli tapahtunut, niitä nainen jäi ihmettelemään lemmikki rinnallaan. Ympärillä oli nyt uusi maailma, eikä mikään vanhasta ollut enää saavutettavissa eikä kätten ulottuvilla. Enää oli jäljellä vain muistot ja tulevaisuus.

Muuta: Shiyurilla siis on tämä Kiichi-susi lemmikkinään. Hukka on uros, tämänvärinen. (Kuva on vanha, kuten huomata saattaa, lol. Ja Kii oli tuolloin vielä puolihusky. Ihan susi tosiaan on nyt. Anatomia on kuin sudella elikkä pää ei ole koskaan noin pystyssä.) Kuono ja jalat ovat siis tummanharmaat, posket ja silmänympärykset ovat valkoiset, muu turkki on harmaa. Ruskeat silmät. Säkäkorkeus on suunnilleen 90 senttimetrin luokkaa, eli susi on suuuri! Kasvoilla on tavallisesti lempeä ja viisaskin katse, tilanteesta riippuen.
Kiichin alkuperäinen omistaja oli nimeltään Yukari. Pelasin sillä kaksikolla Leaf Era -nimisessä Naruto-ropessa, jossa olin ensin toinen admineista, mutta se vähän jäi.. Yukarin potkaisin nyt kokonaan hiiteen, kun loin Kiichille uuden omistajan, tämän Shiyurin. Mielenkiintoisempi näin.