Shokan

Nimi: Shokan
Ikä: n. 5 vuotta
Sukupuoli: uros
Laji: kongonorou-susi
Perhe: kaikki kuolleet (poika Sharaku, entinen puoliso Aiko, ottoveli Shôrai, serkku Takeo..)

Ulkonäkö:
- ikivanha kuva: http://yonaka.deviantart.com/art/Shokan-6932620
- uudempi kuva: http://yonaka.deviantart.com/art/New-pic-of-Shokan-21962580
Uusi kuva eli kolmas versio Shokanista tulee kunhan saan sellaisen piirrettyä. Mutta siis. Shokanin silmät ovat selkeän kaksiväriset, mikä on kongoilla johtajasuvun merkki. Tässä suvunhaarassa ne siis ovat sinipunaiset. Uros on suurikokoinen ja voimakas susi, jonka mustavalkoinen väritys tekee hänestä niin sanotusti "kaksipuolisen". Musta ja valkoinen, hyvä ja paha, se perinteinen jako. Kuviot kulkevat kuvien osoittamasti, niitä minun tuskin tarvitsee sen enempää selittää.

Luonne: Shokan on perinyt isältään jonkinasteisen hulluuden, tulipa se sitten geeneissä tai saaduissa käytösmalleissa. Isä tosin oli pahasti skitsofreninen ja tapauksena paljon vakavampi. Tämä hukka ei ole mitään verrattuna edesmenneeseen johtajaan, ja siihen nähden Shokania voisi kutsua jopa tasapainoiseksi urokseksi. Hauskanpidosta ja kilpailemisesta susi on aina nauttinut, mutta nautinto elämästä on hissukseen alkanut hiipua, kun kaikkea niin pahaa on ehtinyt tapahtua vuosien aikana. Elämä on riistänyt hänen elämästään niin monia tärkeitä henkilöitä, ettei hän enää vaan jaksa nauraa. Etenkin Shôrain menetys jätti arpensa Shokaniin, mikä tuskin jää tutuilta huomaamatta, sillä hukka käyttäytyy astetta vakavammin kuin koskaan ennen. Hän ei silti luovuta, kaikesta huolimatta, vaan elää päivän kerrallaan ja koettaa löytää uusia tarkoituksia elämälleen.

Menneisyys: Kun kongonorou-lauman alkuperäinen kotisaari vielä oli olemassa, elämä oli ihanaa. Shokanin kaltaisen pennun oli hyvä syntyä sellaiseen paratiisiin, kaltaistensa keskuuteen, kun ongelmiakin ilmeni niin harvoin. Rauhallinen elo kuitenkin päättyi, kun onnetar päätti heittää myrskyn saaren läheisyyteen ja upottaa tämän omaksi maailmakseen muotoutuneen paikan. Monet sudet saivat tuolloin surmansa, mutta moni myös selvisi, mukaanlukien Shokan.
Nuori susi rantautui johonkin Japanin lähistölle vanhempiensa ja joidenkin muiden laumalaisten kanssa. He kokoontuivat pieneksi ryhmäksi ja lähtivät etsimään muita eloonjääneitä sekä kokosivat samalla onnettomuudessa menetettyjä voimiaan. Matka ei alkanut järin kehuttavasti, sillä nopeasti ryhmä törmäsi joukkoon ihmisiä, metsästäjiä, jotka ampuivat susista kaikki muut paitsi Shokanin, jonka onnistui paeta vain siitä syystä, että muut pakottivat hänet pakoon. Verilöylyn todistamiselta nuorukainen ei kuitenkaan välttynyt, ja hän tuli varsin tutuksi kiväärien kanssa. Hän tuli tutuksi myös parin uuden tunteen kanssa, nimittäin vihan ja kostonhimon. Uros ei koskaan antaisi tätä ihmisille anteeksi.
Pakonsa jälkeen nuorukainen näki nälkää pitkän aikaa. Hän ei onneksi kuollut siihen - kiitos vihreäsilmäisen huskynarttu Aikon, joka ilmestyi kuin tyhjästä apuaan tarjoamaan. Tuo metsästi ruokaa sudelle, minkä jälkeen nuoret kinasivat itsepäisinä ja lopulta rakastuivatkin toisiinsa. Shokan löysi uuden, leikintäyteisen elämän menetettyään vanhansa, ja nopeasti nuoripari sai myös pennun, Sharakun. Kauan tätä onnea ei silti kestänyt, kun metsästäjät taas tunkeutuivat kongonoroun elämään ja ampuivat "villiintyneen nartun", olisivat toki ampuneet tämän pennun ja pennun isänkin, jos olisivat siinä onnistuneet. Mustavalkoinen susi nyt kuitenkin oli luvannut puolisolleen puolustavansa näiden pentua, ja siksi hänen oli pakko paeta. Aikoa hän ei olisi millään kyennyt pelastamaan kaiken tapahtuessa niin nopeasti.
Sharaku varttui isänsä opeissa astetta vanhemmaksi puolisudeksi. Nämä kuitenkin joutuivat erilleen toisistaan metsästäjien päästessä jälleen suden jäljille. Shokan ei varsinaisesti tiedä, mitä tuolloin edes tapahtui: kaksikko oli paennut yhdessä, ja kun pakoon oli viimein päästy, poika ei ollutkaan ollut enää siinä. Se oli silloin aikamoinen järkytys, mutta matkaa oli pakko jatkaa, kun esikoista ei näkynyt mailla eikä mannuilla.
Paljon tapahtui lyhyessä ajassa. Eräässä rantautuneessa laivanhylyssä Shokan tuli törmänneeksi serkkuunsa ja ottoveljeensä, joita hän oli luullut kuolleiksi jo pitkään. Kolmikko ei kuitenkaan jatkanut matkaansa yhtenäisenä vaan jokainen lähti takaisin omille teilleen. Shokan tapasi myös muuan Mikagen, johon hän ihastui tämän salaperäisyyden vuoksi, olihan naaras muutenkin aika hankala tapaus. Siitä kuitenkin päästiin yli ajan kanssa, kun Mikagekin lopulta osoittautui jotakuinkin varatuksi, eikä aikaakaan, kun Shokan tapasi ottoveljensä jälleen. Shôrailta hän kuuli, että muitakin kongonorou-susia oli selvinnyt hengissä, mikä oli tietenkin ilouutinen. Pienoisia kommelluksia kuitenkin tapahtui - niin, jälleen ihminen - ja nuorukainen vahingoittui mittelyssä. Toiseen takajalkaan oli saatu vakava vamma, ja Shô päättikin viedä veljensä luotettavaksi luokitellun eläinlääkärin hoiviin.. mutta kuten arvata saattaa, epäluottavainen Shokan pakeni paikasta heti mahdollisuuden saatuaan.
Jalkansa parannuttua kongonorou eksyi Sumuvuorille, joita Jaguar tuolloin jo hallitsi. Väärinkäsityksen vuoksi näiden kahden välille syntyi taistelu, jonka aikana Shokan ehti puhkoa alueen johtajalta toisen silmän. Ottelu päättyi nopeasti, kun muuan tapahtuneeseen löytyi oikea syyllinen, nimittäin petturi, jonka hukka sitten pääsi kiduttaen murhaamaan, ja siitähän hommasta veren makuun päässyt nuorukainen nautti. Vaikka tapaamisesta olikin jäänyt kaikille paha maku suuhun, Shokan päätti jatkaa matkaansa - jälleen kerran.
Ja taas hukka tapasi veljensä, mutta nyt siitä syystä, että tuo oli etsinyt tätä. Kongonorou-laumaa kuulemma koottiin takaisin yhteen. Edesmenneen johtajan ainoana perillisenä uroksen oli hieman pakko lähteä mukaan, ja pian lauma valtasi itselleen oman reviirin Japanin eteläpuolella olevasta saaristosta. Uusi elo lähti mainiosti käyntiin neljään klaaniin jaetun lauman kanssa, ja Shokan saattoi viimein lopettaa kiertelynsä Japanissa ja asettua kunnolla aloilleen. Hieman myöhemmin hän tuli ihastuneeksi yhteen laumalaiseenkin, nimittäin Fukueen, mutta hän ei koskaan ehtinyt kertomaan tunteestaan naaraalle..
Saaristo näki pian ensimmäisen verilöylynsä, kun Jaguar saapui Shokanin reviirille hieromaan sovintoa. Sovintoa ei kuitenkaan tullut, vaan syntyi taistelu, jossa nuorukainen surmasi vieraalle maalle tulleen johtajan. Hetkeksi rauha taas laskeutui susilauman keskuuteen, mutta toinen verilöyly tuli hyvin nopeasti perässä: saariston asukkaat olivat kovin täynnä erikoisia susia, jotka tälle seudulle olivat koppavina tunkeutuneet. Joukkoteurastushan siitä syntyi, ja nyt liki kaikki kongonorou-susista saivat surmansa. Niin paljon kuin Shokan laumaansa puolustikin, selviytyminen oli tuhoon tuomittua. Ja koska hän taistelikin tässä löylytyksessä henkeen ja vereen, olisi hän kaiken järjen mukaan kuollut - mutta niin ei käynyt. Susi ei vieläkään tiedä, miten oikein selvisi. Shôrain kuolemasta hän oli varma, muista hän vain ajatteli, ettei kukaan varmastikaan jäänyt henkiin. Ruumiita oli ollut aivan liikaa.. Shokan arveli olevansa viimeinen kongonorou.
Uros oli saanut taistelusta pahoja haavoja, joista suurin osa kuitenkin oli pelkkiä pintahaavoja, jotka värjäsivät suden valkeanvärisen turkin punertavaksi. Hän vietti ajattomia päiviä aloillaan, haavojaan nuollen, kykenemättä kunnolla käsittämään tapahtunutta, päällimmäisimpänä ajatuksenaan epäonnistuminen johtajana. Kuin toiveesta jokin myrskynkaltainen mustuus alkoi lähestyä Shokania, joka vain sulki tältä silmänsä ja antoi itsensä vaipua ruokahaluttomuuden aiheuttamaan tajuttomuuteen. Ja kun kongonorou viimein palasi tajuihinsa, huomasi hän lepäävänsä kauniin järven rannalla.. Zh'Aggarissa.

Muuta: Shokan toimi hahmonani alunperin Weed's Futuressa, joka kuoli aikaa sitten.