Felnclärith "Claude" Tähdenlaulaja

Nimi: Felnclärith ”Claude” Tähdenlaulaja.
Nimestä sen verran että Felnclärith on ristimänimi ja feln tarkoittaa vastakohtaa ja sumuista, se voi tosin tarkoittaa myös huonoa tai äpärää. Clärith taas tarkoittaa jotain kirkasta, kuten yötä, tai lampea jne. Suurimmalla osalla Clauden maailman haltioista on joku lempinimi, tässä tapauksessa siis Claude. Tähdenlaulaja on siis ”sukunimi”, joka ei useimmiten mitenkään liity henkilön sukuun(paitsi joissain yläluokan perheissä) vaan määrittelee tämän henkilönä. (Ja kyllä, olen hyvinkin tietoinen siitä että englanniksi se kuulostaa ”jotenkin vakuuttavammalta”…)

Sukupuoli: Mies, muttei kovin miehekäs mies normaalien ihmisten mittapuulla.

Ammatti ja muut taidot: Tyhjäntoimittaja/huijari/kiertelevä tarinankertoja, mutta on ennen toiminut myös leipurina ja ompelijana. Claude on ollut myös aktiivinen tasa-arvon puolestapuhuja. Hän osaa muiden maailmansa haltioiden tapaan keskustella puiden ja eläinten kanssa. Hän puhuu mieluiten omaa kieltään, eli erästä haltiakielen murretta. Claude on myös kyseenalaisen lahjakas raivostuttamaan muita miehiä, niin ihmisiä kuin haltioitakin, pelkästään… juttelemalla heidän vaimoilleen. Claude harrastaa piipunpolttoa, tyhjäntoimitusta ja naisia.

Ulkonäkö ja muuta: Claude on elänyt yli tuhat vuotta, mutta haltioiden tapaan häntä ei luonnollisesti sen ikäiseksi voi kuvitella. Hänen äitinsä oli metsähaltia ja isänsä aavikkohaltia. Hän on kuitenkin perinyt ulkonäkönsä lähes kokonaan äidiltään, mutta hänellä on isänsä tummat kulmakarvat ja silmät. Hiukset hänellä on tuulen ja veden väriset ja ne ovat pitkät ja luonnonkiharat. Ne myös liikkuvat hieman itsestään vaikka ei tuulisikaan.
Puoliveristen haltioiden ihonväri määräytyy sen mukaan millaisessa ympäristössä he viettävät ensimmäiset vuodet elämästään. Claude on syntynyt metsähaltioiden varjoisessa kaupungissa, Misinraelissa, joka on rakennettu valtavien puiden oksille. Claude ei siis ollut saanut tiettyyn ikään mennessä paljoakaan aurinkoa iholleen, joten hän on hyvin kalpea. Hänellä on myös hyvin suuri määrä pisamia, niin kasvoissa kuin muuallakin vartalossa. Pisamat kuvastavat haltioille puiden suojaa antavien oksien ja lehtien varjoja ja ovat arvostettu piirre. Metsähaltiat arvostavat myös pitkiä ja laihoja henkilöitä, ja Claude on aina ollut hyvin pitkä, hieman yli kaksimetrinen jopa. Aina hän ei ole kuitenkaan ollut laiha, ja leipurin lapsena hänen oli helppo lihoa. Sen takia hänelle kehittyi bulimia, ja vaikka hän syökin kuin hevonen hän ei liho paljonkaan. Nykyään Claude ei ole aivan niin laiha kuin ennen, mutta kylkiluut paistavat edelleen ihon läpi.
Clauden kasvot ovat pitkänmalliset, hänellä on paksut huulet ja iloisesti tuikkivat silmät. Hänen nenänsä on aika pitkä ja kapea ja ennen se oli aivan suora, mutta koska Claude harrastaa pelkkien naisten lisäksi myös muiden vaimoja, eräs ihminen tinttasi herraa nenään ja se murtui. Siitä lähtien Claudella on ollut pieni kyömy nenässä. The end.
Vaatteista sen verran, että Claude käyttää ohutta hihatonta aluspaitaa, jonka päällä on pitkähihainen hupullinen paita. Alaosasta löytyy polvipituinen hame, joka ei siis ole neitimäinen sillä se on tavanomainen haltiavaate. Jalassa sandaalit ja olalla laukku jossa on piippu ja kaikkea muuta tarpeellista kuten neuloja ja vähän lankaa sillä Claude tekee vaatteensa itse.

Luonne: Claude on luonteeltaan iloinen ja positiivinen, eivätkä häneen pure monetkaan murheet. Vaikka Claude onkin pääasiassa hyvä ystävä, hän ei ole ehkä kaikkein luotettavin mahdollinen henkilö. Vaikka hän ei ole ilkeä, itsekäs tai kateellinen, hän kuitenkin ajaa omia asioitaan ja arvojaan välittämättä muista ja usein itse sitä huomaamatta. Claude saattaa vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin tyhjäpäiseltä, mutta on oikeasti älykkäämpi kuin mitä antaa ymmärtää. Claude on myös hyvin empaattinen ja yrittää ymmärtää kaikkia, erityisesti naisia. Claude vieroksuu sotaa ja väkivaltaa.

Perhesuhteet ja menneisyys: Clauden isä oli pormestarina aavikkoisessa haltiakaupungissa nimeltä Romm, ja äiti oli keittiöapulaisena hänen kartanossaan. Clauden isä ihastui viehättävään eksoottisen näköiseen keittiötyttöön ja saattoi tämän raskaaksi. Miehen oma vaimo kuitenkin suuttui verisesti ja lähetti tytön takaisin kotikaupunkiinsa, jossa tämä avasi leipuriliikkeen jossa Claude sai auttaa pienestä pojasta lähtien.
Claude on aina ollut naisten suosiossa ja ennen täysi-ikäiseksi tulemista hänellä oli ollut jo lukuisia tyttöystäviä.
Eräänä päivänä Clauden äidin leipomoon tuli vieras mies, joka kertoi olevansa Clauden setä. Hänen asiansa ei ollut ollenkaan miellyttävä, sillä hänen oli määrä viedä Clauden äiti vankina takaisin Rommiin. Claude jäi asumaan yksin eikä nähnyt äitiään moneen vuoteen. Tässä vaiheessa Claudesta tuli yhtäkkiä järkyttävän huono-onninen ja se melkein koitui hänen kohtalokseen. Hän päätti hakea apua ongelmaansa kaupunkinsa ennustajalta, joka kertoi hänen kärsivän huonosta onnesta, koska oli menettänyt läheltään henkilön, joka edusti vastakkaista luonnonvoimaa kuin Claude itse. Tämä tietenkin juonsi juurensa metsähaltioiden uskomuksesta, joka on hyvin verrattavissa horoskooppeihin ja jonka mukaan Claude olisi syntynyt edustamaan taivaan elementtiä. Hänen oli siis koetettava etsiä taas lähelleen joku joka edusti maata.
Nuori Claude lähti ja matkusti pääkaupunkiin, Kizharisiin, josta kuvitteli löytävänsä edes jotain suuntaa etsinnöilleen. Hän ei kuitenkaan löytänyt ketään sopivaa poistamaan hänen huonoa tuuriaan, ja joutui turvautumaan äärimmäisiin keinoihin saadakseen rahaa. Tämä tapahtui siis siinä vaiheessa kun Kizharisissa asui pääasiassa peikkoja ja ihmiset ja eri haltiarodut asuivat omissa kaupungeissaan. Pian sen jälkeen kun Claude oli muuttanut kaupunkiin, hän sai kuulla Rommin kaupungin tuhoutuneen ja monet sen asukkaat muuttivat Kizharisiin sillä metsähaltioiden kaupungissa ei ollut tilaa kaikille tummaihoisille serkuille. Muun muassa Rommin pormestarin kaksospojat Yves ja Lethan olivat muuttaneet Kizharisiin enonsa kanssa, joka oli heidän huoltajansa nyt kun heidän vanhempansa olivat kuolleet. Yves ja Lethan siis olivat Clauden puoliveljiä, ja kuullessaan kaksosista Claude halusi tietenkin tavata heidät ja hän etsikin heidät käsiinsä. Claude ystävystyi veljiensä kanssa ja sai jäädä heidän luokseen asumaan ja auttamaan heitä.
Kun Kizharisiin muutti erirotuisia henkilöitä, peikkojen ja haltioiden kulttuurit sekoittuivat ja sekä alkuperäiset asukkaat että vastamuuttaneet omaksuivat toisten tapoja. Aavikkohaltioille tyypilliseen tapaan Lethan ja Yves menivät harjoitteluun sekä armeijaan että luostariin. Lethan löysi oman tiensä luostarista ja Yves armeijasta. Yvesille annettiin armeijassa nimi Eiri. Kumpikin kaksosista menestyi urallaan, ja vaikka Claude ei itse ansainnutkaan rahaa, hän tuli toimeen hyvin. Kävi kuitenkin niin, että Pascamal Gaylord III nousi valtaan, karkotti peikot ja Eiri lähti omille teilleen armeijan palveluksesta. Claude joutui miettimään tarkkaan mitä seuraavaksi tekisi.
Tänä aikana Claudelle tuli viesti Misinraelin ennustajalta, joka oli saanut tietää mistä Claude voisi saada apua huonoon onneensa, joka ei siis vieläkään ollut lakannut. Clauden oli määrä matkustaa laivalla kaukaiselle saarelle, jolla asui kumma nimetön kansa, joka muistutti luurankoja ja jotka liikkuivat varjojen läpi. Saari muodostui pelkästä suosta ja näin ollen siellä ei ollut muuta kiinteää jalansijaa kuin pitkospuut. Joka tapauksessa Claude todellakin löysi etsimänsä saarelta: pienen pojan nimeltä Yo, jonka kanssa hän meni naimisiin. (Tässä ei ole oikeastaan mitään outoa heidän maailmassaan, eikä kumpikaan osapuoli ole edes homo. Koko järjestely oli aikoinaan hyvinkin yleinen eikä avioliitto ollut samanlaisessa asemassa kuin meidän maailmassamme.) Clauden huono onni katosi kuin tuhka tuuleen ja hänestä ja Yo’sta tuli hyvät ystävät. He muuttivat takaisin Kizharisiin ja Claude ansaitsi paljon rahaa huijaamalla ihmisiä eri tavoin ja tekemällä kaikkea muuta huisin hauskaa.
Sitten Eiri pyysi Claudea avuksi suunnittelemaan Pascamalin suistamista vallasta, ja vaikka Claude inhoaa väkivaltaa ja sotaa, hän inhoaa vielä enemmän sitä syrjintää ja vääryyksiä joita peikot ja muut erirotuiset henkilöt joutuivat kestämään ja siksi hän suostui. Hän tietenkin tutustui kaikkiin veljensä ystäviin, jotka myös olivat mukana projektissa, muun muassa naiseen nimeltä Aylä Nut, jota voisikin sanoa Clauden elämän rakkaudeksi. Hän kuitenkin menetti Nutin toiselle miehelle ennen pitkää.
Kun Eirin suunnitelma Pascamalin kukistamiseksi oli onnistunut ja kaikki oli jälleen hyvin, Clauden elämä palasi entisille raiteilleen. Yo kuitenkin kuoli parinkymmenen vuoden päästä ja Claude jäi yksin. Hänen huono tuurinsa ei kuitenkaan palannut ja hän jatkoi elämäänsä kiertelevänä tarinankertojana.
Kysymykseksi jää vielä miten herra saapui Shik’haan, mutta omasta maailmastaan hän lähti syystä tai toisesta sinne satoja vuosia myöhemmin kuin Pascamal. Claude siis esimerkiksi näyttää hieman vanhemmalta kuin millaisena Pascamal on hänet tottunut näkemään.



Claude on alun perin eräästä sarjakuvastani.